Saadakseen lisätuloja östnorilaiset alkoivat valmistaa Morassa maineikkaita Mora-kelloja. Normaalin työpäivänsä päätyttyä talonpojat siirtyivät pirtteihinsä kokoamaan kellokoneistoja. Näin luotiin pohja sille käsityöperinteelle, joka tänä päivänä on yksi seudun suurimpia voimavaroja.
Kellojen valmistus toi tietoa ja kokemusta messingin käytöstä. Koko kylä oli yhtä suurta kellosepänverstasta. 1800-luvun puolivälissä valmistus kuihtui kuitenkin lähes kokonaan, sillä kilpailu Saksassa ja Amerikassa valmistettuja halvempia ja heikkolaatuisempia kelloja vastaan kävi ylivoimaiseksi.
Niinpä östnorilaiset alkoivat valmistaa Ruotsin ensimmäisiä ompelukoneita. Tätä jatkui kaksitoista vuotta, kunnes todettiin ompelukoneiden hintojen painuneen laman vuoksi niin alas, etteivät tehtaiden osakkaat saaneet työllään tyydyttävää tulosta.
Seuraavaksi teollista toimintaa yrittivät kylänmiehet Finn Anders Andersson ja Frost Matts Mattsson.
Finn Anders alkoi valmistaa Mora-puukkoja, joita nykyään markkinoidaan kaikkialla maailmassa. Vaskenvalaja Frost Mats Mattsson valoi 1800-luvun puolivälistä lähtien kellonrattaita Mora-kelloihin ja lisäksi solkia pitäjäpukuihin, aisakelloja ja valjasheloja. Vuonna 1876 hän valoi ensimmäisen hanansa ja aloitti näin Östnorin kuuluisien vesihanojen valmistuksen.
Frost Mats Mattsson kuoli 1914, mutta jo sitä ennen hänen poikansa Anders ja Karl olivat siirtyneet isänsä verstaan (FM Mattsson) johtoon.
Vuonna 1926 FM Mattssonin tehtaan työn lamautti koko vuoden kestänyt lakko, joka sai Frost Karlin seuraavana vuonna käynnistämään oman tehtaan. Vanhasta yrityksestä siirtyi Frost Karlin mukana 12 miestä Mora Armaturiin.
Yritykset toimivat omina osakeyhtiöinä vuoteen 2003 asti, jolloin tehtiin päätös yhdistää ne yhteiseksi osakeyhtiöksi ja perustaa yhdessä Priveq Investmentin kanssa Ostnor AB.